Inkivääri-minttushotti aamuihin

• Share on Facebook.
• Pin It!

Olen innostunut inkiväärishoteista aamuisin ja niin on perheenikin. Terveysvaikutuksista on eri mielipiteitä, mutta en mene nyt niihin.

Kaupan shotit tulevat melko pian hyvin kalliiksi, puhumattakaan muovin määrästä, joka tällä hetkellä mietityttää paljon. Shotti on kuitenkin helppo tehdä itse ja säilyy jääkaapissa muutaman viikon. Tällä kertaa lisäsin myös minttua, se tasoittaa hyvin inkiväärin vahvaa makua. Tällä ohjeella shotti ei ole mielestäni liian terävän makuinen. Toivottavasti pidät tästä ja innostut itsekin tekemään ihanan aamun jymyherätyksen!

Käytän usein keittiövaakaa, koska haluan olla tarkka määristä. Vaakani on aina säilössä talouspaperitelineen alla, joten se on helppo ottaa käyttöön ja näin ollen se tulee otettua käyttöön, kun ei tarvitse kaivella kaappien perukoilta. Vaa’assa on myös nollaus eli kun olen laittanut lautasen tai astian siihen, painan nollausta ja näin ollen se punnitsee vain raaka-aineen.

Shotissa käytän luomu inkivääriä ja sitruunaa. Tällä ohjeella, tulee melko mieto shotti, joka sopii lapsillekin, jos kaipaat tuhdimpaa, vähennä nestettä ja lisää inkivääriä.

Ohje:

1,5 l vettä

1 sitruuna

200g inkivääriä

1 tuore minttu

6 rkl juoksevaa hunajaa

Kuori ja siivuta inkivääri. Kuori myös sitruuna, varmista että saat valkoisen kuoren mahdollisimman hyvin pois. Siivuta. Jos tässä vaiheessa sitruunan nestettä valuu paljon leikkuulaudalle, kaada ne siitä mukaan kattilaan myös. Lisää vesi, inkiväärit, sitruunat ja silputtu minttu kattilaan. Keitä noin 15 minuuttia. Siivilöi juoma.  Anna jäähtyä hieman. Lisää hunaja ja siirrä säilytys astiaan ja jääkappiin.

Jos kaipaat vielä enemmän jytyä shottiin, käytä suurempi määrä inkivääriä ja minttua ja mielummin vahvaa minttua. Ja voit myös antaa maustua vedessä pidempään. Tai vaihtoehtoisesti käyttää pienempää määrää vettä. Tällä ohjeella shotissa on maku, joka kelpaa myös ala-asteikäisille lapsille.

Valmista shottia tulee 1,5 l, voit hyvin jakaa sen eri astioihin. Oma shottilasini on 1970-luvulla edesmenneen isoisänisän. Ehdin elää hänen kanssaan vain kaksi vuotta, joten en muista häntä lainkaan. Siksi on mukavaa että edesmenneet sukulaiset kulkevat mukana vaikka astioiden muodossa. Rakastan vanhoja astioita, niissä on tarinansa mukana. Ei haittaa halkeamat ja säröt, käytössä ne ovat tulleet, arjen ja juhlan hetkissä ja ketju jatkuu nyt minun kotonani.

Johanna